Vuosi vaihtuu

Vuoden vaihtuminen on jälleen lähellä ja on aika tehdä lupauksia joita sitten voi rikkoa.

Kuten aiemmin jo totesin päätin pitää tipattoman tammikuun, helmikuun ja osan maaliskuutakin. Se lupaus pitää ja korkkaan putelin vasta menolennolla Yhdysvaltoihin maaliskuun lopulla (olen menossa ESRI:n developer summit tapahtumaan kaliforniaan).


Minä lupaan:

• Nostaa varallisuuttani niin että se ensi vuonna tähän aikaan on varallisuus * 1.06 (satakuus periaate)
• Tehdä töitä niin ettei tartte jälkikäteen hävetä
• Tehdä edellä mainittuja töitä satakuus periaatteen mukaan
• Kehittyä niin että osaisin pitää työn ja arjen paremmin erillään toisistaan
• Vähintään kolme uutta sovellusta 
• Tehdä yhden uuden arean bättiin.
• Asentaa tämän blogin wordpressiin tmv tuotteeseen ronkko.fi:hin.

Kirjoittamisesta ja ryhtymisestä - pieniä askelia

Kirjottaessani tietojenkäsittelytieteen gradua vuonna 2004 minulla oli tiettyjä vaikeuksia häiriötekijöiden kanssa. Kirjoittaminen häiriintyi pienimmästäkin syystä ja suoraan sanottuna aloittamisen jälkeen menetin mielenkiintoni koko aiheeseen. Sinällään työssä - kuten 99% graduista - ei ole mitään erikoista eikä hankalaa se on vain kokoelma tietoa jotka lätkin peräkkäin paperille.

Tein aiemmin Batmudiin arean jonka tekeminen tuntui veyvän ja venyvän. Tein päätöksen ottaa pieniä askelmia kerrallaan, mutta ottaa niitä joka päivä. Mies joka kävelee askeleenkin päivittäin kohti vuoren huippua, on huipulla ennen pitkää.  Tein yhden huoneen/esineen tilanteen päivittäin, niinäkin päivinä kun oli vaikeaa. Askel kerrallaan pääsin huipulle myös graduni kanssa, olin päättänyt kirjoittaa vähintään yhden sanan päivässä - Ja kirjoitinkin.

Nyt tarvittaisiin samaa henkeä tähän blogiini, YRITÄN kirjoittaa vähintään yhden julkisen artikkelin viikossa. Se tulee olemaan vaikeaa, mutta niinhän elämän pitääkin olla. Yksityisiin, henkilökohtaisiin muistelmiini käytän kehittämääni tJournal työkalua jonka esittelen vielä toisena päivänä.

Kiitos tästä päivästä, voi hyvin.

Lapsista

Törmäsin Google+:ssa kuvajakoon jossa kehotettiin aikuisia miettimään miten puhuvat lapsilleen. Lapset uskovat mitä vanhemmat näille sanovat joten kannattaa miettiä kahteen kertaan ennenkuin möläyttelee; "En tajua miten olet noin tollo!", "Et voi olla minun lapseni!", "Teet kaiken aina väärin!" ja niin edelleen. Olen varma että sinäkin muistat jotain vastaavia omasta lapsuudestasi. Kestää vuosia oppia että aikuiset eivät aina tarkoita mitä sanovat, eikä kaikki vanhemmat koskaan kasva aikuisiksi.

Nyt loppu juominen...

sano Jamppa Tuominen. Eli siis tipaton loppu- sekä alkuvuosi. Eilisten pikkujoulujen jäljiltä on taas armoton morkkis ja vielä ilman mitään järkevää syytä. Jos juominen kerran masentaa niin siitä on hyvä pysyä erossa. Aion siis olla blogin nimikkomäärän - satakuusi  päivää - juomatta. Kalenterista on vielä katsomatta että mikä päivä keväällä voin taas halutessani ottaa.

Siihen asti, adios alkoholi. Keväällä tavataan.

Edit:

DateTime dt2 = DateTime.Now;
dt2 = dt2.AddDays(106);
System.Diagnostics.Debug.WriteLine(dt2.ToString());

3/25/2012 2:06:57 PM

Katumuksen välttämistä

Felicia Day on SoMe tähti ja fantasia-aiheisten webelokuvien tähti (The guild  sekä Dragon age redemption) jonka kirjoituksia seuraan Google+:ssa. Tänään hän jakoi linkin Bronnie Waren kirjoittamaan listaan viidestä asiasta joita ihmiset katuvat ennen kuolemaansa (linkki). Kirjoitus toi mieleen aiemmin pariinkin kertaan läpikuuntelemani äänikirjan "Mega Genius Lectures" "The whole truth series" jossa käsitellään mm. tuota samaa asiaa; mitä ihminen katuu kuollessaan mutta toisesta näkökulmasta.

Waren listassa on viisi kohtaa:

1. Toivon että olisin elänyt omaa elämääni, en sitä mitä muut odottivat
2. Toivoisin että en olisi tehnyt niin paljon töitä
3. Olisimpa voinut ilmaista tunteeni vapaammin
4. Olisimpa pitänyt enemmän yhteyttä ystäviini
5. Olisimpa sallinut itseni olla onnellisempi

Viimeinen on kannaltani erittäin merkittävä, sillä hyvin harva tajuaa että onnellisuus todellakin on valintakysymys.

Mega Geniuksen ohjeistus on Waren listaan verrattuna käänteinen. Mega Genius kehottaa meitä kertomaan rakkaimmillemme että rakastamme heitä. Ja ennenkaikkea tekemään sen tänään, huomenna voi olla myöhäistä. Kuolleen läheiset katuvat eniten sitä että eivät ehtineet puhua ja kertoa kuinka tärkeä tämä on. Mietippä tilannetta että olet tapellut vaikkapa elämänkumppanisi kanssa ja olette menneet riitaisina nukkumaan. Aamulla huomaat että kumppanisi on kuollut - Mitä tunnet? Viikatemiehen tullessa kaikki ovat housut kintuissa. Kuolema tulee AINA yllättäen, silloinkin kun se ei niin tee.


Yritän jatkossa olla onnellisempi ja ilmaista rakkaimmilleni että välitän. Päivittäin.

Optimointia ja lautapelejä

Äitini luki aamupöydässä lehdestä miten joku asiantuntija suosittelee ostamana lapsille perinteisiä lautapelejä joululahjoiksi; ne kehittävät lapsia ja opettavat sekä häviämään että voittamaan ja onhan niissä mukavaa yhdessäoloa perheen kesken. Äiti vielä puhui ääneen kuinka hänen mielestään esimerkiksi afrikan tähden hohto ei ole hävinnyt mihinkään vuosienkaan jälkeen.

Itse muistan lapsuudesta sekä afrikan tähden että monopolin ja erityisesti pelin nimeltä Uusi finanssi. Muistan miten pelasimme serkkuni ja hänen perheensä kanssa uutta finanssia ilta toisensa jälkeen heidän mökillään. En saanut kyllikseni tuosta pelistä ja kaipaan niitä yhteisiä hetkiä yhä vieläkin, tänään 38 vuotiaana, vuosikymmentenkin jälkeen.

Saatuani ensi kosketuksen tietokoneisiin vuonna nolla, olen erkaantunut lautapeleistä. Kaipaan peleiltä älyllistä haastavuutta ja alitajuisesti halveksin onnen merkitystä. Pidän ajatuksesta että kaikki on matemaattisesti sievennettävissä optimointiongelmiksi ja pelin voittaa se joka osaa eniten. Pidän civilization sarjan peleistä koska niissä sattuma on piilotettu hyvin optimoinnin ja optimaalisen ratkaisun löytämisen taakse.  Voitan jos osaan pelata paremminkuin toiset, en siksi että heitin noppaa paremmin. Todellisuudessa, oikeassa elämässä useimmat asiat vaikuttavat enemmän fatalistisilta onnenkantamoisilta kuin optimointiongelmilta. En kuitenkaan voi vaikuttaa "onneeni" kuin optimoimalla ratkaisujani. Heiluri heiluu laidalta toiselle kunnes pysähtyy optimitilaan, keskelle.

Pohjimmiltaan Uusi Finanssi -pelikin on kiinni noppaonnesta. Ehkä pelin hauskuus piili siinä että me kaikki yhdessä uskoimme siihen että nopan lisäksi myös valinnoillamme oli merkitystä. Tarkemmin en pelin kulkua enää muista. Minua ja Einsteiniä yhdistää ainakin yksi asia: vihaamme onnenkantamoisia.   Albert Einsteinin väitetään vihanneen kvanttifysiikan sattumanvaraisuutta ja hänen kerrotaan sanoneen "Jumala ei heitä noppaa" (God doesn't play dice with the world). Rakkauteni optimointiin ei kuitenkaan ole synnynnäistä, se on opittua.

Minun on vielä tänä vuonna tehtävä itselleni ainakin yksi lupaus. Annan lapsilleni mahdollisuuden oppia vihaamaan sattumaa. Pelaan Afrikan tähteä yhdessä perheeni kanssa!